Yö, linnan lukot kiinni.
Yöllä heräävät eloon haamut:
kuningas, narrit, vanhat mummot…
Daami upeassa peruukissa,
kavaljeeri raidallisissa housuissa,
katolinen prelaatti,
ritari – tosin ilman haarniskaa…
Vaeltavat pimeässä lipunmyynnin luo,
katsovat vuosien takaa
esitteisiin ja postikortteihin,
joissa kaikki on kursittu hätäisesti kokoon:
heidän tarinansa – voitot,
tappiot ja petokset,
kunnia, suru ja erot…
Eikä mikään enää tänään ole haamun käsissä:
 
Mitään ei voi muuttaa
mitään entisestä elämästä ei voi korjata…
Kuinka kuningas voisi hallita täällä!
Miten täällä narri voisi rakastaa!
 
Päivällä kerroksissa kävelevät
vilkkaasti turistit
on linnassa lämmintä ja puhdasta
aurinko – muinaisissa lasimaalauksissa
kullalla koristellut salit,
gobeliinit ja posliini.
Kapea uloskäynti, valoisa piha
ja… vankilat, ja kellarit.
 
Keveys pujahtaa pian pois.
Tuskin kukaan hymyilee…
Pahuus jää kätköön
Ja vuosien varrella kasvaa kiinni…
 
Linnassa, pohjoisessa, muinaisessa,
Korppi huus: ”Nevermore…”
Mistä puhumme nyt?
Olimme Turun linnassa.


                                         käännös Terhi Hannula