KYMMENEN RUNOA / Mika Lamminpää
 
 
Olen unohtanut
kaikki isäni kertomukset.
Nyt hän on kokonaan kuollut.
 
 
Minulla on valikoiva muisti.
En muista mitään
mitä ei koskaan tapahtunut.
 
 
Valkeana loistaa Lissabon vanhassa kuunvalossa.
En tunnista itseäni siellä
kuun vanhassa valossa
missä en ole.
 
 
ikkunan takana talvi
pukee puita morsiamiksi
ne ovat valkoisia ja märkiä
lakanat sotkussa levottoman ja upean yön jälkeen
hän on keittänyt kahvia, nyt hän
istuu pianon ääressä ja laulaa
eikä mitenkään huonosti
siihen tottuu
ajattelen aikaa
kun rakastan häntä
 
 
 
Miten kuluvat päivät,
tuskastuttavan hitaasti, kauhistuttavan äkkiä
vuodet. Sitä herää jonain aamuna
haluamatta muuta kuin kahvia.
Se on sitten hyväksyttävä.
 
 
Niin kuin kuolema on vapaus,
niin olet sinä yhtä isänmaasi kanssa
kun telaketjut sotkevat sinut siihen.
 
 
 
 
Menen mökille saunan kuistille istumaan
kuin runoilija ikään.
On Ateena ah niin kaukana
mutta täälläkin voi metsästää fauneja
ja nähdä nymfin käyvän rannalla
harsohameineen, sarvineen
kun viskipullo alkaa olla tyhjillään.
 
 
 
 
Istuin bussissa ja luin Mannerin runoja.
Bussi pysähtyi: valkoinen hevonen ylitti tien
 
selässään lapsi: pretty in pink.
Oli kuin olisin kohdannut Valon Tuojan.
 
 
 
 
 
 
 
ILKKA KOPONEN IN MEMORIAM
 
Minervan pöllö on tinassa.
Sullokaa se jätesäkkiin ja polkaiskaa suohon.
Olemme tyhjät haarniskat,
ontot, hylätyt, asumattomat.
Pyöreän pöydän ainoa ritari on poissa.
Imaamin keinutuoli on kaatunut,
mutta yhä hän keinuu silmieni edessä
yhden narun varassa.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
siitä on jo kauan
kun olen viimeksi tähtiä katsellut
kun näytit minulle Otavan
en nähnyt
mutta äänesi sai luuni kuplimaan hellyydestä
visertämään kuin Mozartin pianokonsertot
 
siitä on jo kauan, kun ravistit minut sydämestäsi
kuin koira veden karvoistaan
 
en enää makaa nukkuakseni,
 rakastaakseni en, vielä
en kuollakseni, en,
makaan maatakseni
 
ja nyt näen Otavan
ja kuun joka on sitä kirkkaampi:
se heittää vatsalleni varjon, kookkaan
kuin hirsipuun
mikään ei enää liikuta minua
mutta olen matkalla
mikä se paikka olikaan
missä oli lunta ja pengermä
tässä